Parisuhdeongelmat

PARISUHDEONGELMAT

Turvattomuus parisuhteessa

Kiintymyssuhteen vaikutus

Turvattomasti kiinnittyneiden ihmisten on muita vaikeampi käsitellä ristiriitoja ihmissuhteissa. Erityisen vaikeaa se on parisuhteessa. Kiintymyssuhdetutkimuksen uranuurtajat professori Mario Micullincer ja professori Philllip R. Shaver esittelevät kirjassaan ”Attachment in Adulthood” samansuuntaiset tulokset 24: stä eri tutkimuksesta.

Tutkimuksessa verrattiin ristiriitojen käsittelytaitoja turvattomasti ja turvallisesti kiinnittyneillä ihmisillä. Kiinnitystyyli on vuorovaikutuskokemuksista jäsentynyt sisäinen malli maailmasta. Se sisältää käsityksen siitä, voiko muihin luottaa ja onko itse rakastamisen arvoinen. Tutkimusten mukaan kiintymystyylit ovat kohtalaisen pysyviä varhaislapsuudesta aikuisuuteen, mutta ne voivat muuttua korjaavissa vuorovaikutuskokemuksissa, läheisissä ihmissuhteissa ja psykoterapiassa. *

Turvatonta kiintymystä voidaan erotella kahta lajia: välttelevää ja takertuvaa kiintymystyyliä. Kiintymystyyliltään välttelevän on vaikea päästää toista lähelleen. Hänen on vaikea turvautua ja luottaa toisiin. Välttelevästi kiintynyt ahdistuu helposti, jos joku yrittää tulla liian lähelle häntä. Takertuvasti kiintynyt on korostuneen huolestunut hylätyksi tulemisesta. Hän hakee voimakkaasti muiden läheisyyttä ja saattaa karkottaa muita käytöksellään.*

Takertuvilla on kielteinen käsitys itsestä ja myönteinen käsitys toisista. He voivat rakastua usein, olla hyvin mustasukkaisia, voivat paljastaa itsessä liian helposti ja varhain ja näkevät kumppaninsa epävakaisena. Seksuaalisuudessa takertuva pyrkii tyydyttämään ennen kaikkea turvallisuuden ja
rakkauden tarpeitaan. Takertuva on oppinut syyttämään itseään rakkauden puutteesta ja yrittää mm. miellyttämällä, vaatimalla, vihanpurkauksilla tai takertumisella vaikuttaa siihen, että saisi rakkauden tarpeensa tyydytetyksi parisuhteessaan.

Pelokkaasti kiintyneet toivovat toisten hyväksyntää ja ovat tietoisia kiintymyksen tarpeistaan, mutta he eivät uskalla tulla lähelle muita peläten vahingoittuvansa tai tulevansa hylätyiksi. Pelokkailla on kielteinen käsitys itsestä ja muista. He ovat oppineet, että toiset ovat välinpitämättömiä, eivätkä ole käytettävissä silloin kun heitä tarvitaan ja he eivät itsekään ole rakastamisen arvoisia.

Itseriittoisilla on myönteinen käsitys itsestä ja kielteinen käsitys toisista. He uskovat turvaa hakiessaan tulevansa torjutuiksi ja siksi he kieltävät kiintymyksen tarpeensa. Itseriittoiset pyrkivät elämään ilman toisten ihmisten rakkautta ja tukea ja olemaan emotionaalisesti riippumattomia. He erottavat seksuaalisuuden tunneperäisestä sitoutumisesta ja pitävät itsensä paljastamista epämiellyttävänä. Ajan myötä kiintymyksen tarpeiden kieltäminen automatisoituu ja on tiedostamatonta.

Turvattomasti kiintyneen on vaikea liittyä aidosti toiseen ihmiseen, koska omat tunteet ilmaistaan hyvin kapeasti, eikä toisen tunteita oteta huomioon. Keskeisenä tekijänä on jollain tavoin riittämätön suruprosessi. Turvattoman kiintymykseen liittyvät vaille jäämiset väistämättä raivon ja surun tunteet. Turvattomasti kiintynyt ei kuitenkaan näe vaille jäämistään.

Ristiriitatilanteissa turvattomasti kiintyneet naiset ja miehet ilmaisevat kumppanilleen vähemmän myötätuntoa. He toimivat useammin dominoivasti, vetäytyvästi, hylkäävästi, aggressiivisesti tai muita tuhoisia vuorovaikutustapoja käyttäen. Kiintymystyyliltään turvattomat tekevät vähemmän kompromisseja ja kuuntelevat puolisoaan vähemmän. He ovat ahdistuneempia konflikteista ja heidän elimistönsä reagoi herkemmin stressihormonilla. Konfliktitilanteissa turvattomien on vaikeampi tavoittaa sitoutumisen ja rakkauden tunteita kumppaniin.*

Turvallisesti kiintyneillä esiintyy enemmän suhdetta vahvistavaa käytöstä: luottamusta, sitoutumista, suhteen eteen toimimista ja rakentavaa vuorovaikutusta. Tämä on omiaan herättämään toisen luottamuksen ja lujittamaan suhdetta entisestään molemminpuolisesti.*

Turvallisesti kiintyneen ihmisen on helppo hakea tukea muilta ja hyväksyä, että häneen tukeudutaan. Hän ei ole erityisen huolissaan hylätyksi tulemisesta tai siitä, että toinen tulee häntä liian lähelle.

Turvallisesti kiintyneellä aikuisella on sekä positiivinen käsitys omasta arvosta että luottamus siihen, että muut ihmiset ovat yleensä tukea ja apua antavia. Parisuhdetutkimusten mukaan turvallisesti kiintyneet valitsevat todennäköisemmin myös turvallisesti kiintyneen puolison. Kiintymyssuhdemalleilla näyttää olevan yhteys avioliiton selviytymiskeinoihin siten, että turvallisesti kiintyneet tekevät enemmän kompromisseja, puhuvat toisilleen ja antavat puolisolle enemmän aikaa tilanteen korjaamiseksi kuin turvattomasti kiintyneet.

Toisaalta parisuhde saattaa jossain määrin muuttaa ihmistä. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että jos aviomies oli kyvykäs vastaamaan parisuhteen ristiriitoihin ja suuriin tunnereaktioihin ilman vihamielisyyttä, niin turvattomasti kiintyneen naisen käytös alkoi muuttua ja parisuhteeseen liittyvät odotukset muuttuivat myönteisemmiksi.

Hylkäämisen kierre

Kahdella henkilöllä, joilla kummallakin on voimakas hylkäämisen tunnelukko, on taatusti vaikeuksia. Heidän parisuhteensa on epävakaa. Se on kuin vene, joka keinuu koko ajan laidalta toiselle ja voi kaatua milloin hyvänsä. Kumpikaan ei uskalla sitoutua suhteeseen tunnetasolla, koska kumpikin pelkää hylkäämistä. Eletään jatkuvassa epävarmuudessa, koska suhteen jatkuvuuteen ei ole luottamista. Epävarmuus synnyttää turhautumista, turhautuminen synnyttää vihaa, viha aiheuttaa riitoja, riidat aiheuttavat epävarmuutta. Tämä on syöksykierre kohti veneen kaatumista, parisuhteen tuhoa. Erolla uhkaamiset ovat varma tapa keinuttaa venettä, katsoa joko se nyt kaatuu. Epäluottamus vain pahenee ikävien kokemusten myötä. Näin he kumpikin päätyvät elämään uudestaan lapsuudesta tuttua epävakautta ja epävarmuutta ja tulevat lopulta toisen hylkäämiksi. Kun venettä keinuttaa tarpeeksi kauan, se varmasti kaatuu.

Jos olet sattumalta tai tietoisella pyrkimyksellä onnistunut välttämään tunnelukkojen vaikutuksen kumppanin valinnassa, saavat tunnelukkosi kuitenkin sinut sabotoimaan suhdetta. Itse valitset kumppanisi. Itse sabotoit suhdettasi. Tavalla tai toisella päädyt elämäntilanteeseen, jossa lapsuutesi draama jatkuu. Nykyhetkessä virittyvät, tiedostamattomat lapsuuden tunteet ohjaavat sinua ihmissuhteissasi toimintaan, jolla itse tuotat ja ylläpidät lapsuuden draamaa. Sinun kannattaa tutkia läheisiä ihmissuhteitasi. Miksi olet valinnut juuri nämä ihmiset elämääsi? Sinun on hyvä tietää, jos tunnelukkosi ovat olleet heitä valitsemassa. Tällöin he aktivoivat tunnelukkojasi toistuvasti ja sinun on erityisen vaikeaa, ellei mahdotonta saada tarpeitasi tyydytettyä heidän kanssaan ilman, että he työstävät omia tunnelukkojaan. Millaisia läheisesi todella ovat?

Haitalliset selviytymismoodit/huojumista moodien välillä

Sisäinen lapsi saattaa olla enimmäkseen eristäytyvän suojelijan moodissa, jolloin hän pyrkii välttämään ikäviä tilanteita ja tunteita. Kun lapsi ei enää voi vältellä, vaan joutuu keskelle tilannetta, hän reagoi luontaisen taipumuksensa mukaan joko antautumisen tai hyökkäävyyden. Usein sisäinen lapsi siirtyy mukautuvan antautujan moodista aggressiivisen hyökkääjän rooliin, kun hänen mittansa on täynnä antautumista. Antautuminen herättää turhautumista ja vihaa siitä, että omat tarpeet eivät tyydyty. Sisäinen lapsi suuttuu ja kokee mielestään oikeutettua vihaa siitä, että hänen tarpeensa eivät ole tyydyttyneet. Hän purkaa kertynyttä vihaansa hyökkääjän moodissa, vihaisena toista syyttäen. Kun viha on purkautunut, sisäinen lapsi saattaa vihaisena vetäytyä pois tilanteesta, asettuen eristäytyvän suojelijan moodiin.

Kun syyllisyys kohtuuttomasta ilmaisusta nousee pintaan, lapsi voi siirtyä mukautuvan antautujan moodiin ja hänestä tulee anteeksipyytelevä ja hyvittelevä.

Hän ottaa kaiken vastuun tapahtuneesta itselleen eikä vastuuta toista ihmistä hänen omasta toiminnastaan. Tällöin sama kierre alkaa toistaa itseään. Mukautuvan antautujan moodissa vihaa alkaa taas kumuloitua, joka aikanaan sitten purkautuu hyökkäävyytenä. Vaihtoehtoisesti hän siirtyy eristäytyvän suojelijan moodiin ja pakenee syyllisyyden tunteita.

Voidaan ajatella, että toimintamme sijoittuu jokaisella ajan hetkellä jollekin kohdalle moodien välisellä janalla. Välillä olemme enemmän antautujia, välillä enemmän hyökkääjiä, välillä enemmän vältteleviä. Tunnelukkojen virittämät tunteet pyrkivät aina viemään meitä pois jämäkästä kohti välttelyä, kolmesta suunnasta. Jämäkkänä on hyvin vaikea pysyä, kuin pyramidin kärkenä se on epävakaa olotila. Mikäli tilanteessa herää tunteita, menetämme helposti mahdollisuuden jämäkkyyteen. Pelko ohjaa meitä antautumaan, viha ohjaa meitä hyökkäämään, häpeä ohjaa meitä välttelemään. Huojumme tunteissamme ja toiminnassamme laidalta laidalle. Välillä huojumme antautumisen puolelle, joka herättää meissä turhautumista ja vihaa. Viha ohjaa hyökkäämään. Välillä huojumme hyökkäävyyden puolelle, joka herättää meissä syyllisyyttä. Syyllisyys ohjaa antautumaan.

On tärkeää tiedostaa, missä kohti oma toimintamme kaaviolla on ja mihin suuntaan se on kehittymässä. Jos emme huomaa sitä, emme voi tehdä tietoisia päätöksiä, vaan olemme tunnelukkojemme ohjaamia.

Vastuullinen aikuinen on jämäkkä samalla kun sisäinen lapsi on välttelevä, antautuva, tai hyökkäävä. Vastuullinen aikuinen ei välttele, hän ei ole passiivinen eikä aggressiivinen vaan aktiivinen. Hän ilmaisee itseään maltillisesti ja pitää puolensa. Hän tietää sisäisen lapsen oikeudet ja velvollisuudet ja ottaa huomioon oikeudet ja velvollisuudet. Hän pyrkii siihen, että antaminen ja saaminen ihmissuhteissa ovat tasapainossa. Vastuullinen aikuinen ei väheksy omia eikä toisten tarpeita tai oikeuksia. Vastuullinen aikuinen keskustelee sisäisen lapsen tarpeista ja toiveista toisten ihmisten kanssa. Hän kuuntelee toisia ihmisiä heidän kertoessaan tarpeistaan ja toiveistaan. Vastuullinen aikuinen pyytää sitä, mitä sisäinen lapsi haluaa, jos lapsi ei itse uskalla pyytää haluamaansa.

Oheisessa kaaviossa on esitetty kolme sisäisen lapsen selviytymismoodia: Eristäytyvä suojelija, passiivinen antautuja ja aggressiivinen hyökkääjä. Jämäkkä moodi on vastuullisen aikuisen moodi.

Mikäli jäämme pohtimaan vain toisen osapuolen keskeneräisyyttä, hautaamme unelmamme onnesta ja yhdessä vanhenemisesta pettymyksiin ja allekirjoituksiin avioeropapereissa.

Toimimattoman parisuhteen vaikutukset eivät jää ainoastaan pariskuntien välille, vaan seurauksia joutuvat kantamaan myös monet muut, varsinkin lapset.

On paradoksaalista, että onnistun parisuhteessa, jos tunnen itseni hyvin. Ja kuitenkin juuri parisuhde on sitä, että opin tuntemaan itseäni paremmin. Toinen ihminen toimii minulle ikään kuin peilinä, johon katsomalla opin itsestäni koko ajan jotain uutta. Onko niin, että minun on tunnettava itseni ”minuna” riittävän hyvin, jotta voin alkaa opetella tuntemaan itseäni ”meinä”?

Lähteet:

Lotta Heiskanen, psykologi, väestörekisterikeskus. (merkitty*) Lähde: Micullincer, M. & Shaver, P. R. (2007), Attachment in Adulthood. Tuija Kuusinen, Leena Lintunen ”parisuhde ja kiintymyssuhdeteoria” psykologia 1/2000, (s.83,89), Irene Kristeri – Tule lähelle mene pois, Kimmo Takanen – Tunne lukkosi